Luna Leana

Inspired by kirikun

Nimi : Luna Leana
Kutsumanimi : Monia. Eri sudet kutsuvät sitä eri lempinimillä. Esimerkiksi Lulu, Ana, Lea
Ikä : 3 vuotta
Sukupuoli : narttu
Rotu : sekaroituinen
Lauma, asema : laumaton
Lapsuudenperhe : isä Kotkansilmä, äiti Lala, sisarpuolet Halla ja Rusko
Pelaaja : Riin@
Pelipaikka : Sudentaival

Tavannut :
Mieleenjääneet :
Luotetut :
Ihastunut :
Rakastunut :
Halveksuu :
Vihaa :
Ei osaa suhtautua :

Ulkonäkö

Luna Leana on hyvin kaunis mutta erikoisennäköinen olento. Se on kuin valonsäde, joka on muuttunut sudeksi. Turkki on kauttaaltaan vaaleankeltaista, hieman tummampaa kauluksessa ja hännässä, mutta kuitenkin todella vaaleaa ja kiiltävää. Karvoitus on muutenkin erikoinen. Se on hyvin lyhyttä ja silkkistä kaikkialla muualla, paitsi hännässä, kauluksessa ja päälaella. Tämän takia näyttää, että Lunalla olisi hiukset, tai pikemminkin leijonanharja. Siitä tyttö onkin saanut nimensä Leana, joka tarkoittaa leijonaa. Luna taas on tullut vaaleasta värityksestä, joka toi sen äidin mieleen kuunvalon.

Lunan silmät ovat haalean värityksen vastapainoksi hyvin tummasti rajautuneet (kuvassa näyttää tosi sutulta kun sotkin ennen kun mietin!) perittynä sen isältä. Kotkansilmä saikin nimensä juuri tummien, pistävien silmiensä takia, mutta Lunalla rajaus vain korostaa silmien hehkuvaa sinisyyttä ja tekee katseesta viettelevän ja intensiivisen. Myös nenä on tumma nappi siroilla kasvoilla ja kuono on tavallista lyhyempi. Korvat ovat suurehkot.

Ruumiinrakenteeltaan Luna on kuin keijukainen. Se ei varsinaisesti ole pienikokoinen, mutta hyvin solakka ja siro. Lyhyenlyhyt karvoitus korostaa hoikkuutta, samoin kun hyvin pitkä, pöyhkeä, untuvainen häntä. Se onkin vielä yksi Lunan muista erottava tekijä. Hännän päädyssä on pätkä vahvaa köynnöstä kiedottuna ja se muodostaa hauskan tupsun. Tällainen oli tapana Lunan ensimmäisessä laumassa. Jokainen aikuistunut narttu sai köynnöksen merkiksi sukukypsyydestään, ja vaikka Luna ei enää kuulukaan laumaansa, se tykkää yhä pitää kasviä hännässään.

Luonne

Luna Leanan luonne on jotain, mitä kukaan ei osaisi ennustaa. Kun sen tapaa ohikulkumatkalla, tyttönen on kuin hyvyyden perikuva. Suuriin silmiin katsoessa näkee vain viattomuutta ja ystävällisyyttä. Tämä herkkä kaunotar on vain eksynyt, rakkaudenkaipuinen olento, jossa monet urokset näkevät mahdollisuutensa hauskanpitoon tai jopa rakkauteen. He kuvittelevat, että naiivi kun on, Lunasta saisi helpolla hieman viihdykettä. Harvoin kuitenkaan toista kertaa nartun tavatessaan kukaan on enää samalla iloisella tuulella.

Lunan täydellisen kuoren sisään kätkeytyy todellinen paholainen. Sen erikoistaitoihin kuuluu huomaamaton ujuttautuminen muiden luottamuspiiriin ja myötätunnon voittaminen. Kun kanssakulkija sitten käy nukkumaan, voi tämä herätä hetken päästä hirvittävään kipuun, yksin. Jos taas joku yrittää hyväksikäyttää Lunaa millään tavalla, tyttönen on jo sivaltanut tätä kasvoihin ja juossut nauraen kauemmas. Sen suurinta hupia on tuhota toisen itsetunto tai koko elämä yhdessä hetkessä.

Luna ei ole koskaan rakastunut, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista. Loppujen lopuksi Lunakin on ihan tavallinen susi, joka on vain kasvatettu huonosti. Se ei ole mielipuoli tai mitään sellaista. Luna on kuitenkin esittänyt rakastunutta niin usein, että todellisen tunteen tullessa se ei edes välttämättä tajuaisi sitä. Tai sitten se tajuaisi liian myöhään, jo tuhottuaan toisen luottamuksen säpäleiksi.

Luna on vain kerran elämässään säästänyt tapaamansa suden. Luna ei tiedä, miksi sen teki, mutta se oli viettänyt aivan liian kauan tämän nuoren uroksen kanssa, tunsi jo jopa ystävyyttä tähän, eikä kyennytkään enää satuttamaan tätä. Narttu oli pelästynyt omaa kyvyttömyyttään ja paennut, tapaamatta urosta enää koskaan uudelleen. Siitä lähtien se on ollu hyvin nopea liikkeissään ja onkin epätodennäköistä, että Lunaan saisi solmittua minkäänlaisia suhteita.

Menneisyys

Luna Leana syntyi salaa äitinsä pesäkolossa. Sen isä, Kotkansilmä, oli lauman johtaja, eikä tiennyt Lalan olevan raskaana. Se ei tiennyt, että kaikki johtui siitä yhdestä yöstä, kun tuo kaunis narttu oli vietellyt sen ja saanut unohtamaan oikean puolisonsa Helyn. Eikä Lalalla ollut aikomustakaan kertoa sille. Se odotti oikeaa hetkeä.

Ainostaan Lala ja Luna itse tiesivät, kuka oli oikea isä. Lunan syntymän jälkeen laumassa kiersi hurjia teorioita isästä, mutta nartut pitivät päänsä ja väittivät, että hekään eivät olleet varmoja. Kotkansilmällä oli omat epäilyksensä, mutta se ei voinut esittää niitä ääneen peläten puolisonsa saavan syrjähypyn selville.

Lunan äiti oli mahtava valehtelija ja manipuloi suden kuin suden toteuttamaan toiveensa. Laumalaiset kuitenkin osasivat vältellä Lalaa ja siksi pieni perhe jäikin lauman suosion ulkopuolelle. He joutuivat elämään tähteillä, jotka muut laumalaiset jättivät jälkeensä saalistettuaan eläimen. Lala opetti Lunalle viettelyn ja valehtelun taidot, hän kertoi kuinka hurmata uros ja puukottaa sitten ilkeästi selkään kun luottamus on voitettu. Luna oli innokas oppimaan, mieleltää yhtä häijy kuin Lalakin ja lopulta hänestä kehittyi uskomaton näyttelijä.

Kun Luna Leana oli täyttänyt kaksi vuotta, Lala päätti toteuttaa suunnitelmansa. Se ilmoitti johtajalle suurellä äänellä, että tiesi viimein Lunan isän. Kaikki tietenkin kiinnostuivat tästä, paitsi Kotkansilmä, joka valahti kalpeaksi. ”Se olet sinä tietenkin! Etkö muista sitä ihanaa yötä kanssani, silloin rannalla? Tajusin vasta nyt, että sehän sen täytyy olla. Katso nyt Luna Leanan silmiä. Ihan samanlaiset kuin sinulla.” Luna hymyili viehkeästi isälleen ja virnisti sitten järkyttyneelle Helylle. Sen sisarpuolet Rusko ja Halla katsoivat sitä hämillään ja kaikkien tilannetta seuraavien oli pakko myöntää, että silmien yhdennäköisyys oli tyrmäävä. Ymmärryksestä seurannut hämmennys muuttui pian ärinäksi ja Kotkansilmä perääntyi kalpeana. Helyn murina oli värisyttävä. Heidän pienessä, tiivissä ja yhteishenkisessä laumassaan ei suvaittu moniavioisuutta millään tasolla. Ei edes johtajilla.

Kun laumassa alkoi sekasorto, Luna ja Lala luikkivat silmät naurunkyynelistä sumeina tiehensä. Nartut elivät vielä puolisen vuotta yhdessä, kunnes Luna koki olevansa valmis jatkamaan elämäänsä omillaan. Se vaelteli jonkin aikaa, metsästi herkkäuskoisten susien välityksellä itselleen ruokaa ja nautti helposta elämästä. Sitten se näki taivaanrannassa kohoavat liekit ja kiinnostui niistä luvattoman paljon. Se kiiruhti lähemmäs, kuitenkin turvallisen välimatkan päähän ja kipusi vuorenrinnettä ylemmäs katsellakseen tätä kaunista näkyä. Liekit heijastuivat sen kirkkaista silmistä ja ilkikurinen hymy värisytti sen huulia. Tästä tulisi mielenkiintoista.

Vointi on hyvä

Pelit:

-

__ __ __

Tekstit ja kuva (c) Riina

Otsikkokuva (c) Starkphoto